Miksi emme luota enään politiikkaan tai kansanedustajiin?
Kansanedustajien työ on olla kansan edustaja. Heidän tehtäviinsä kuuluu kärjistäen huolehtia Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Suomalaiset ovat kansanedustajien työnantajia ja kansanäänestyksellä valitsemme nämä työntekijät huolehtimaan meidän taloudestamme, kansanedustajat pyrkivät vaalilupauksilla, -kampanjoinnilla ja - markkinoinnilla vakuuttamaan "työnantajat".
Työntekijän vastuu on tehdä hänelle asetettu työ ja vastineeksi hän saa siitä palkkaa. Me odotamme että työntekijä saapuu työpaikalle ja hoitaa annetun tehtävän tunnollisesti. Ei ole rakettitiedettä, niin luulisi.
Todellisuudessa "työnantajan" on joutunut huijatuksi. Työntekijät loistavat poissaolollaan täysistunnoissa, työilmapiiri on vihamielistä oman kilven kiillottamiseksi ja toisten työntekijöiden huonouden osoittamista. Työntekijät jakavat laveasti rahaa lähipiirilleen sekä kohteisiin joilla ei ole työnantajan hyvinvointia tukevaa ja kasvattavaa vaikutusta. Kun työhaastattelussa hakija puhui vakuuttavasti tavoitteistaan työn suhteen, hän on työhön päästessään osoittanut välinpitämättömyyttä ja kunnioituksen puutetta antamiinsa lupauksiin, työtehtäviin sekä suorastaan kavaltanut rahaa niistä tavoitteista mihin työnantajan rahat on budjetoitu.
Jos työntekijät tekisivät näin oikeassa elämässä, heidät erotettaisiin virasta. Kavaltaessaan rahaa heidät tuomittaisiin rikoksista ja asetettaisiin korvausvelvoitteeseen. Työyhteisön pilaantunut ilmapiiri korjattaisiin parantamalla vuorovaikutusta ja kommunikointitaitoja ja töiden loputtua he asettuisivat työttömyyskortistoon. Pitäisikö meidän aloittaa kohtelemaan kansanedustajia kuten muitakin työntekijöitä.
Mitä tilanteelle sitten voi tehdä. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana tulee perehtyä valitsemaan ne työntekijät, jotka ovat motivoituneet tekemään työnsä hyvin, ei ne jotka pitävät ääntä eniten tai ovat toimineet jo vuosien ajan omaa etuaan ajatellen. Toisekseen meidän tulee asettaa tekijät vastuuseen toimistaan rangaistusten uhalla. Kansanedustajien houkutteleminen työn rahallisilla korvauksilla tulee kohtuullistaa ja palkka maksetaan sen mukaan, miten työssä ollaan paikalla.
Kansanedustaja jonka pitäisi nauttia kansan luottamusta tulee tehdä vain sitä työtä, mihin hänet on asetettu, eikä sivutoimisia töitä sallita.
Tärkeimpänä ajatuksena työnantajien sanaa tulee huomioida ja toimia sen mukaan. Kansanäänestykset on otettava mukaan poliittiisiin päätöksiin ja lopetettava diktatuurimainen päätäntävalta suljettujen ovien takana. Kaikki salamyhkäisyys ja peittely on lopetettava suomen kansalaisten omistamassa yrityksessä nimeltään Suomi.
Ei siis ihme ettemme enää luota kansanedustajiin jos vuodesta toiseen sama tilanne jatkuu. Pitäisikö meidän katsoa peiliin ja kysyä itseltämme, miksi vuosi toisensa jälkeen me valitsemme samat työntekijät näihin vastuullisiin tehtäviin.