Lobbausta parhaimmillaan?

Olin tänään Oulun kaupungin kansanedustajaehdokkaille järjestetyssä aamupuurotilaisuudessa. Tiesin, mitä oli luvassa, sillä olin perehtynyt Oulun seudun hallitusohjelmatavoitteisiin 2019 ja tarkastanut ilmottautumisen yhteydessä tilaisuuden sisällön.

Astuessani vaikuttavaan tilaan, meille oli katettu aamiaskattaus ja vaistomaisesti otin liian pienen annoksen. Työttömänä, yksinhuoltaja äitinä  olen tottunut siihen, että kaikille on ruuan riitettävä, lapset tulee aina ensin ja minä syön jos jää jäljelle. Siinä syödessäni mietin, kuinka moni suomalaisista näkee tälläkin hetkellä nälkää ja kuinka onnellinen olinkaan puuron ollessa riisipuuroa. Kaurapuuro on tullut minulle jo niin tutuksi. Rasvaakin oli tarjolla, voiteluun.

Ymmärrän hyvin, että jokainen tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on käsi ojossa pyytämässä yhteiskunnalta rahaa. Kasvutalouden johdosta kunnat kilpailevat keskenään elinvoimaisuudesta ja vetovoimaisuudestaan saadakseen itselleen suurimman asukasmäärän. On nurinkurista ajatella, että saadaksemme hyvinvointia meidän tulisi keskittyä kasvukeskuksiin, ahtaasti, kalliisti hektiseen elämään, jossa ainut tavoite on suorite työstä jolle voimme ostaa enemmän ja mahtavammin, rentoutua ulkomaanmatkoilla ja kokea merkityksellisyyttä. Hyvinvointia saa aikaiseksi ilman kasvutalouden negatiivisia oheisvaikutuksia, jos vain tahtoo nähdä.

 Kaupunki esitti kuinka tärkeää on asemaseudun kehittäminen, jolla aikaansaadaan mm. nopeammat yhteydet rataverkostoon, kuinka vientiä tulee lisätä syväväylän tehokkaalla käyttöönotolla tai perustaa lentoraide rautatieltä lentoasemalle.  Innovaatiorahoitusta yritysten vientivalmiuksien nostamiseen ja verkottumiseen tarvitaan jo olemassaolevan päälle 300 miljoonaa. Kaupunki puhui kauniisti ja vakuuttavasti asiantuntijoita myöten, kuinka yliopistojen määrärahoja tulee lisätä ja perustaa ICT alan koulutuksia lisää. Oulu tahtoo perustaa Suomen Digiterveys- osaamiskeskuksen, joka toisi merkittävän kansallisen lisäarvon terveys- ja hyvintointialan digitaalisessa muutoksessa. Lisäksi mukana oli vielä hakemus euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 joka vaatisi vähintään 20 miljoonaa euroa.

Minä ymmärrän tämän kaiken, mutta minä en ole samaa mieltä senkään uhalla etten mielistele ketään tai kumartele mahdollisia äänestäjiä tai päättäjiä.  Suomen kaikkia yliopistoja sekä ammattikorkeakouluja tulee tukea , mutta oikedenmukaisesti ja kohtuudella. Suomen tulee lisätä Suomen osaamista ja asiantuntijuutta, innovatiivisuutta ja luovaa keksimistä  löytääkseen uusia ratkaisua, jotka palvelevat suomalaisten hyvinvointia sekä säästävät luonnonvaroja. Parhaiten se tapahtuu tukemalla koulutusta ja tutkimustyötä. Suomen kulttuurielämää tulee tukea ja monipuolistaa mutta kohtuu- ja kiertotalouden ehdoin. Mutta.

Ennen näitä kaikkia toimenpiteitä tulee huolehtia siitä, että suomalaisilla on kaikki hyvin. Jokaisella on taloudellinen perusturvallisuus sekä mahdollisuus nousta sosiaaliloukosta omalla työllään ja ansioillaan. Jokaisella suomalaisella tulee olla oikeus ilmaiseen peruspaveluihin, terveydenhuoltoon,koulutukseen sekä inhimilliseen elämään syntymästä kuolemaan. Ensin meidän tulee poistaa rankaisemiseen ja sanktioihin perustuvat toimenpiteet ja muodostaa yhteiskunta, joka kannustaa ja tukee, ojentaa sen kuuluisan porkkanan kepin sijaan.

Sitten kun Suomen kansa voi hyvin, voimme miettiä mitä jäljellä jääneillä varoilla tehdään. Ovatko jäljelle jääneiden rahojen sijoitus juuri kyseiseen hankkeeseen oleellista Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta, onko se tarpeellista ja tuoko se kaikille jotain hyvää vai hyötyykö siitä vain osa koko Suomen väestöstä ja kunnista.

Minä kuulin ja minä ymmärsin, mutta minun tahtoni on tehdä Suomelle vahva perustus hyvinvoivalla Suomen kansalla.

Launonen Taina

Itsenäisyyspuolueen (sit.) kansanedustajaehdokas